Join-bioerko-hankkeen yhtenä tavoitteena on edistää korkeakoulujen kansainvälistä yhteistyötä biotalouden saralla. Tähän liittyen toteutimme huhtikuussa 2022 opintomatkan toiselle puolelle maapalloa. Yhteistyöoppilaitoksemme sijaitsee siis kaukana, mutta otetaanpa alkuun pieni arvuutteluleikki – mikä maa on kyseessä? Tämä maa sijaitsee Atlantin rannikolla. Asukasmäärä tässä maassa on noin puolet Suomen asukasmäärästä. Pinta-alaltaankin maa on noin puolet Suomesta. Maassa sijaitsee paljon puhetta aiheuttanut sellutehdas. Aivan oikein – kyseessä on Uruguay. Itä-Suomen yliopisto, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Savonia-ammattikorkeakoulu ovat aloittaneet Join-bioerko-hankkeen osalta yhteistyön teon Uruguayn Teknillisen Korkeakoulun (UTEC – Universidad Tecnológica del Uruguay) kanssa.
UTEC on toinen maan kahdesta julkisesta yliopistosta. UTEC perustettiin vuonna 2012 ja vain kymmenessä vuodessa yliopisto on ottanut paikkansa maan arvostettujen korkeakoulujen joukossa. UTECin erikoisuutena on se, että maan pääkaupungissa Montevideossa sijaitsee ainoastaan organisaation hallinto, mutta kaikki opetus sen sijaan tapahtuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Organisaation hallinto sinänsä on myös tavanomaisesta poikkeava ja edustaa modernia oppilaitosta erinomaisesti. Yliopiston johdosta nimittäin vastaa kolmen hengen johtoryhmä ja perinteistä rehtoreista ja dekaaneista koostuvaa hallintorakennetta ei ole olemassa.
No, miten biotalous liittyy tähän kaikkeen? Kun UTEC perustettiin vuosikymmen sitten, sai se 4 miljoonan dollarin avustuksen UPM-Kymmene Oyj:lta. Yliopiston yhtenä tavoitteena on varmistaa, että paikallisella teollisuudella on riittävästi osaajia menestyvän liiketoiminnan takaamiseksi. Maan lounaisosissa, Fray Bentosin alueella, sijaitsee sekä yksi yliopiston kampuksista että myös paljon mediassakin uutisoitu ja yksi maailman suurimmista ja valvotuimmista sellutehtaista. Yhteistyö oppilaitoksen ja teollisen toimijan välillä on tiivistä ja moni UTECin koulutusala tarjoaa osaajia niin metsäteollisuudelle kuin muillekin biotalouden aloille.
Kaksi muuta kampusta sijaitsevat pohjoisessa aivan Brasilian rajan tuntumassa Riverassa, sekä maan keskiosissa Duraznossa. Sijoittumisella ympäri Uruguayta on haluttu varmistaa, että opiskelu on mahdollisimman saavutettavaa myös syrjään asuttujen seutujen nuorille ja osaavaa työvoimaa on riittävästi myös näillä alueilla.
Nuori yliopisto on myös aidosti moderni. Teknillisen korkeakoulun välineistö on suomalaisesta näkökulmasta vaikuttavaa. Meilläkin on hienot laitteet, mutta välineistö on usein koottu useiden vuosien saatossa ja laitteiston ikä vaihtelee. UTECissa useiden laboratorioiden laitteet kiiltelivät vielä uutuuttaan ja osa odotteli käyttöönottoaan. Infrastruktuuriin liittyvää yhteistyötä oli meneillään paljon ja tässä olisikin varmasti yksi kiinnostava vaihtoehto yhteistyölle.
Yhteiset opintojaksot ja erilaiset webinaarit ovat aina mielenkiintoinen ja melko simppeli tapa tehdä yhteistyötä oppilaitosten välillä. Tälle löytyi kuitenkin paikan päällä vieraillessa pieni – ei ehkä este, mutta hidaste. Vierailimme kampuksilla päiväsaikaan, muttemme nähneet opiskelijoita missään. Selvisi, että Uruguayssa nuoret ovat päivisin töissä, vaikkapa perheen maatilalla, ja opetus tapahtuu ilta-aikaan. Tämä tuo omalta osaltaan pienen haasteen; live-webinaari, jossa suomalaiset ja uruguaylaiset opiskelijat osallistuisivat yhtä aikaa, on käytännössä aika mahdoton yhtälö, kun aikaero maidemme välillä on kuusi tuntia. Paikalliset kuitenkin totesivat tähän, että joustoa heidän päästään löytyy ja toisaalta koska olemme tottuneet varsinkin viime aikoina suunnittelemaan opintoja paljon suoraan verkkoon, tämäkin asia saadaan kyllä varmasti tarvittaessa järjestymään.
Tulevaa yhteistyötä voisivatkin siis olla erilaiset laboratoriotöihin liittyvät vaihto- tai laitteiston lainajaksot sekä yhteiset opintojaksot tai pienimmillään opintojaksojen osat. Myös suomalaiset jatko-opintomahdollisuudet ovat UTECin näkökulmasta houkuttelevia. Tohtoriohjelmia ei heidän tarjonnassaan ole ja eurooppalainen koulutus on Atlantin toisella puolella hyvin arvostettua.
Erilaiset yhteiset projektit ovat myös melko varmasti yhteistyömme seuraavia askelia. Edellä mainitut yhteistyön tavat keskittyvät organisaatioiden väliseen osaamisen jakamiseen, mutta erilaisilla kehittämishankkeilla olisi mahdollisuus vaikuttaa innovaatioiden kehittymiseen ja alueiden sosiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin.
Hankeyhteistyötä siis, mutta mistä aiheista? Siitä ja Uruguayn muista biotalousaiheista lisää seuraavissa kirjoituksessamme.
Kirjoittajat:
Senni Pykäläinen, Itä-Suomen yliopisto
Sini Rantanen, Anniina Kontiokorpi, Karelia-ammattikorkeakoulu,
Kasperi Vuorikari, Harri Auvinen, Savonia-ammattikorkeakoulu
Aiheeseen liittyvät blogikirjoitukset:
https://www.biotalouskoulutusitasuomi.fi/metsabiotalousmietteita-maailmalta/
https://www.biotalouskoulutusitasuomi.fi/suomalaisen-osaamisen-vientia-valtameren-taakse/
