Kokoonnuimme pohtimaan otsikon kysymystä Itä-Suomen biotalouden erikoistumiskoulutuksen päätösseminaariin kesäkuun alussa. Alun perin perinteiseksi ja kokopäivän mittaiseksi kontaktitapaamiseksi suunniteltu tapahtuma muuttui poikkeuksellisen kevään aikana etätoteutukseksi, joka järjestettiin Zoom-alustan ja Howspace-ympäristön yhdistelmänä tiiviinä kahden tunnin verkkoseminaarina. Työpajatyöskentelyn toteutukseen ja ohjaamiseen saimme vetoapua Mukamakselta.
Seminaarin avauspuheenvuorossa hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Anssi Niskanen (Suomen metsäkeskus) johdatteli jatkuvan oppimisen pariin ja totesi, että jatkuva oppiminen haastaa työpaikat, ihmiset ja oppilaitokset. Aivosolut alkoivat raksuttaa hurjasti ja pohdinta käynnistyi. Hankehenkilöstön alustuspuheenvuoroissa avattiin hankkeessa saavutettuja tuloksia. Jarmo Mäkelä käsitteli biotalouden erikoistumiskoulutuksen rakentumista ja jatkuvaa oppimista biotaloudessa, Sini Kontkanen pedagogisia näkökulmia ja Tanja Pentinsaari erilaisia mahdollisuuksia erikoistumiskoulutuksen ja työelämän yhdistämiseen. Näiden herätteleminä lähdimme keskustelemaan erikoistumiskoulutusten ja työelämän yhteistyön kehittämisestä.
Mikä toimii hyvin?
Mitä tulisi lisätä?
Mitä voisi vähentää?
Mitä uutta kannattaisi kokeilla?
Työpajakeskusteluissa pohdittiin ja ideoitiin niin laajasti ja monipuolisesti, että keskustelua olisi varmasti riittänyt pidemmäksikin aikaa. Keskeisesti keskusteluissa nousi esiin yhteydenpidon merkitys yritysten ja korkeakoulujen välillä. Yhteydenpidon tulisi olla molemminpuolista, säännöllistä ja sopivan sitovaa, jotta työelämäverkosto tukisi koulutusta ja koulutussisällöt yritysten toimintaa. Pienempien opintokokonaisuuksien tarjoaminen nähtiin hyvänä keinona sopeuttaa koulutusta työelämän käytäntöihin sopivaksi ja toteutustapoihin toivottiin vaihtelua.
Työpajakeskusteluissa mietittiin paljon sitä, miten koulutuksen keskeinen osa, kehittämistehtävä, vastaisi sekä koulutuksen tavoitteita että yritysten kehittämistarpeita. Aihepankit, tiivis yhteydenpito sekä selkeys tietotekniikassa voisivat tukea opiskelijoiden mahdollisuuksia vastata kehittämistehtävissä yritysten kokemiin haasteisiin ja lisätä yritysten koulutuksesta saamia hyötyjä. Mentorointi ja sen kehittäminen voisi puolestaan auttaa opiskelijaa projektityössä ja vahvistaa laaja-alaista yhteistyötä työelämän, korkeakoulun, asiantuntijaverkoston ja opiskelijayhteisön välillä. Biotalouden erikoistumiskoulutuksen käsikirjassa mentorointi on jaettu näihin neljään eri osa-alueeseen, joiden pohjalta mentorointia lähdetään seuraavassa koulutuksessa toteuttamaan. Työpajasta tehtiin kooste, jossa on käsitelty tarkemmin keskustelujen antia ja ideoita.
Työpajan jälkeen kysyimme osallistujilta oivalluksia. Eräs niistä tiivistää mainiosti tavoitteemme työpajalle ja koko erikoistumiskoulutukselle: ”Oivalsin, että korkeakouluilla on aito halu toimia yhdessä ja työelämälähtöisyyttä kehittäen.” Näin on ja tähän liittyen voimme myös iloksemme kertoa, että olemme saaneet positiivisen rahoituspäätöksen Itä-Suomen Yliopiston, Karelia-ammattikorkeakoulun ja Savonia-ammattikorkeakoulun yhteiselle ESR-hankkeelle, joten Itä-Suomen kansainvälisen biotalousosaamisen kehittäminen työelämälähtöisen jatkuvan oppimisen keinoin jatkuu.
Tuskin olisimme ilman tämän kevään poikkeuksellista tilannetta ja pakkoa ryhtyneet järjestämään päätösseminaaria etänä, mutta olemme oikein tyytyväisiä lopputulokseen ja siihen, että saimme mukaan laajan asiantuntijaporukan ympäri Suomea. Hyvin sujui toteutus näinkin, kotitoimistoilta ja kesämökeiltä yhteistyötä tehden.
Kiitos kaikille osallistumisesta ja aurinkoista kesää!
Kirjoittanut Elli Hämynen, hankesuunnittelija, Itä-Suomen yliopisto, Biotalouden erikoistumiskoulutus
