Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla, kotimaisilla ratkaisuilla on saanut paljon näkyvyyttä viime aikoina Venäjän hyökättyä Ukrainaan, jonka seurauksena keskustelu tuontipolttoaineiden ja -energian määrän vähentämisestä on syventynyt. Keskusteluissa on nostettu esiin erityisesti Suomen ja sen energiajärjestelmän huoltovarmuuden varmistaminen. Kuinka käy huoltovarmuudelle osana energiamurrosta? Sitä tarkastelemme tässä kirjoituksessa.
Keskiössä on fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla
Uusiutuvan energian osuus on Suomessa jo yli 40 prosenttia ja sähköstä jo yli puolet tuotetaan uusiutuvilla. Toistaiseksi bioenergia on Suomessa tärkein uusiutuvan energian muoto ja sen osuus uusiutuvasta energiasta on 77 prosenttia. Energiamurroksen tavoitteena on energiajärjestelmän maailmanlaajuinen puhdistaminen. Se tarkoittaa siis sitä, että fossiilisiin polttoaineisiin perustuvat energiantuotantoratkaisut tullaan korvaamaan vähäpäästöisillä teknologioilla vuoteen 2050 mennessä.
Energiamurroksen ajureina pidetään erityisesti ilmastonmuutoksen hillintää ja ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 asteeseen sekä globaalia luontokatoa. Viime aikoina keskustelu on saanut aivan uudenlaisen turvallisuuspoliittisen näkökulman. Yhteiskuntien haavoittuvuus energiajärjestelmän osalta on maalautunut yhä vahvempana uhkakuvana näkyviin. Kuinka voisimme lähteä ratkaisemaan tätä haastetta siten, että se tukee sekä ympäristötavoitteiden että turvallisuusnäkökulmien vahvistamista? Onko meidän parempi vetäytyä poteroihin ja jatkaa, kuten ennenkin, vai löytäisimmekö ratkaisukeskeisiä keinoja molempien tavoitteiden edistämiseksi?
Hajautettu energiantuotanto ja energiamurros vahvistaa huoltovarmuutta
Suomessa energiahuollon toiminta- ja huoltovarmuutta on parannettu jo pitkään kehittämällä hajautettua energiantuotantoa. Hajautettu energiantuotanto muodostaa kokonaisuuden, jossa hyödynnetään useita teknologioita ja polttoaineita, joiden hankinta perustuu useisiin eri lähteisiin. Vaikka tämä pohja luo erinomaisen mahdollisuuden energiamurroksen etenemiselle, on huomioitava, että Suomessa varautuminen perustuu edelleen vahvasti fossiilisiin polttoaineisiin. Energiamurroksen ja siihen liittyvän huoltovarmuuden vahvistamiseksi olisi tarpeen toteuttaa lainsäädännöllisiä päivityksiä sekä perustuvanlaatuisia muutoksia energiayritysten huoltovarmuuskäytänteisiin esimerkiksi tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnin osalta.
Energiamurroksen etenemisellä on siis tietyt kriittiset pisteensä huoltovarmuuden näkökulmasta, mutta kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että energiamurros kuitenkin lisää huoltovarmuutta, koska se vähentää Suomen riippuvuutta fossiilisista tuontipolttoaineista, parantaa kauppatasetta ja jättää rahan pyörimään aluetaloudessa. Fossiilisten ja uusiutuvien polttoaineiden ominaisuudet eroavat toisistaan ja se tuleekin huomioida tulevaisuuden energiajärjestelmän suunnittelussa. Energiamurros pidemmällä aikavälillä tulee osaltaan syrjäyttämään polttoon perustuvia lämmöntuotantoratkaisuja, joka osaltaan myös ratkaisee uusiutuvien energialähteiden varastointiin ja logistiikkaan sisältyviä huoltovarmuushaasteita.
Kotimaisuusasteen merkitys korostuu aiempaa enemmän
Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa 2030 asetettiin energian kotimaisuusasteen tavoitteeksi 55 % ja sen perusteena oli huoltovarmuus. Strategian päivitys on parhaillaan käynnissä ja on mielenkiintoista nähdä, mikä on kotimaisuusasteelle asetettu tavoite uudessa strategiassa, ja kuinka huoltovarmuus siellä nousee esille.
Osana tällä hetkellä voimassa olevaa energia- ja ilmastostrategiaa on toteutettu selvitys, jossa on tarkasteltu eri skenaarioiden vaikutusta huoltovarmuuteen. Skenaariossa, jossa tarkasteltiin yhteiskunnan sähköistymistä siten, että sähköntuotannon puhdistumisen lisäksi myös osa nykyisestä kaukolämmöntuotannosta korvautuu lämpöpumpuilla, havaittiin energiantuotannon omavaraisuusasteen kasvavan. Skenaariossa ei oltu otettu huomioon tuontihaketta, joten todellisuudessa kasvu on tehtyä arviota suurempi. Näissä tarkasteluissa ei ollut myöskään huomioitu Fennovoiman ydinvoimahanketta. Lisäksi on huomattava, että energiateollisuuden toteuttamassa vähähiilisyystiekartassa vuoteen 2035 puupolttoaineiden käyttö ei suinkaan kokonaisuudessaan vähene, vaan kasvaa nykytilanteesta osana uusiutuvien ratkaisuiden ja ydinvoiman energiapalettia.
Voimme siis todeta, että mikäli vähenevää tuontipolttoaineiden ja turpeen käyttöä korvataan kotimaisilla energialähteillä, kasvaa energiaomavaraisuus ja samalla riippuvuus ulkomaisista polttoaineista vähenee. Tällä on arvioitu olevan positiivinen vaikutus huoltovarmuuden näkökulmasta, ja se voi mahdollistaa kotimaisiin, uusiutuviin energialähteisiin perustuvan huoltovarmuusjärjestelmän kehittämisen.
Energiamurros ja sähkökapasiteetin riittävyys
Energiamurrokseen kohdistetaan kritiikkiä esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoiman vaihtelevan tuotannon perusteella. Kuinka sähköntuotannon huoltovarmuutta voitaisiin tulevaisuudessa parantaa? Sähkön osalta on huoltovarmuuden näkökulmasta keskeistä varmistaa, että meillä on riittävä joustavan tuotannon kapasiteetti, joka tuotetaan joko investoimalla kotimaiseen sähköntuotantoon tai luotettavan (esim. Pohjoismaisen) siirtokapasiteetin avulla. Tällä varmistetaan se, että sähkökapasiteetti riittää kattamaan kysynnän vaihtelevien sääolojen mukaisesti.
On arvioitu, että vuonna 2030 Suomeen tuleva sähkön siirtokapasiteetti jakautuisi siten, että siirtokapasiteetti Ruotsista olisi 3 600 MW, Venäjältä 1 400 MW ja Virosta 1 000 MW. Käytännössä tarvitsisimme Olkiluoto 3:n (1 600 MW) verran lisää sähkökapasiteettia, jos pyrkisimme korvaamaan Venäjän siirtokapasiteetin kokonaisuudessaan kotimaisella tuotannolla. Venäjän siirtokapasiteetin ohella ratkaisua tulisi hakea myös sähkötehon kokonaisvajeeseen, jonka suuruus on ilman Fennovoiman ydinvoimainvestointia 4 800 MW. Ratkaisua voidaan hakea omien investointien ohella myös eurooppalaisilta energiamarkkinoilta. Riittävän laaja markkina-alue vähentää huoltovarmuuteen liittyviä riskejä.
Energiamurroksen mahdollisuudet riskejä suurempia
Energiamurrosta ei tule nähdä biotalousalan tai energian huoltovarmuuden osalta riskinä, vaan energiamurros tarjoaa paljon kehittämismahdollisuuksia kestävän kehityksen periaatteita noudatellen. Järjestämme Energiamurros ja biotalous -koulutuksen, jossa perehdytään reilun ja kestävän energiamurroksen toteuttamiseen sekä energiamurroksen tarjoamiin mahdollisuuksiin biotalousalalla toimiville yrityksille ja organisaatioille. Verkko-opintoina omaan tahtiin suoritettavassa koulutuksessa tarkastellaan teemaa ratkaisukeskeisesti sekä tulevaisuuden mahdollisuuksia kartoittaen ja ennakoiden. Ilmoittautuminen ja lisätiedot koulutuksesta löytyvät TÄSTÄ LINKISTÄ.
Kirjoittanut: Anniina Kontiokorpi, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu, anniina.kontiokorpi@karelia.fi
Lähteet:
Pöyry. 2019. Huoltovarmuus energiamurroksessa. Viitattu: 31.3.2022.
Tilastokeskus. 2021. Yli puolet Suomen sähköstä tuotettiin uusiutuvilla energialähteillä vuonna 2020. Viitattu: 31.3.2022.
